satakunnanvanhustuki


”Lähellä ihmistä” -ei pompottelua
Irma Roininen, HUK
Satakunnan Vanhustuki ry:n puheenjohtaja, www.satakunnanvanhustuki.fi  Porin kaupungin vanhusneuvoston jäsen, Satakuntaliiton vanhusneuvoston varapuheenjohtaja.
Porin kaupunginvaltuuston ja perusturvalautakunnan jäsen
Tasavallan presidentin myönsi Irma Roiniselle 6.12.2016 Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan  ansioristin.


Taustaa
Irma Roininen on tehnyt varsinaisen työuransa yli 30 vuotta Porin kaupungin sosiaalitoimessa ja  siitä ajasta yli puolet vanhustenhuollossa. Haastavin työssä oli 1980 -luvun lopulla 120 -paikkaisen  arkkitehdit Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman vanhainkodin käynnistäminen ja sen johtaminen  10 vuotta. Uusien hoitotapojen käyttöönotto ei ollut ihan helppoa. Omahoitajajärjestelmä, omaisten  raati, päiväosaton toiminta, värikkäät asut hoitajille ym. silloin uutta otettiin käyttöön. Ensimmäisen  neljän vuoden aikana vanhainkodissa kävi yli 10.000 vierasta paristakymmenestä eri maasta.  Arkkitehtuuri tietysti kiinnosti, mutta myös talon vanhusläheinen hoitofilosofia.


Yhdistystyö virallisen vanhustyön täydentäjänä
Omaisten hätä
Työskennellessäni vanhainkodissa ajattelin, että kunnan palvelut eivät riitä vanhusten palveluissa.  Näin vanhusten läheisten tietämättömyyden muistisairauksista ja hädän muistisairautta sairastavien  läheistensä kohdalla. Helsingissä oli perustetttu Alzheimer Keskusliitto. Niinpä panin alulle Porin  Seudun Muistiyhdistyksen v. 1992 ja toimin siinä kuusi vuotta puheenjohtajana. Raha-automaatti-
yhdistyksen avustuksella palkkasimme muistineuvojan ja aloimme levittää yhdistyksen kautta tietoa  muistisairauksista.


Omaishoitajien uupuminen

Omaishoitajien hiljainen työ ja uupuminen tuli myös selkeästi esille, kun he lopulta luopuivat läheisistään ja toivat heidät vanhainkotiin. Niinpä sitten v. 1999 laitoin lehteen ilmoituksen Satakunnan  Omaishoitajat ja Läheiset -yhdistyksen perustamiskokouksesta. Toimin siinä puheenjohtajana ja toiminnanjohtajana 12 vuotta. Sinä aikana saimme kolme Ray.n rahoittamaa omaishoitajien tukiprojektia. Ensimmäisen sijaishoitoprojektin jälkeen kaupunki lähti mukaan omaishoitajien tukemiseen ja siirsi kaksi kotihoitotyöntekijää tekemään omaishoitajien sijaisuuksia. Yhdistys jatkaa edelleen aktiivisesti toimintaansa.


Vanhusten kotona selviytyminen mahdollisimman pitkään
Tein kaupungin johdolle aloitteen Gerontologisen tutkimus- ja kehittämisyksikön perustamisesta  Satakuntaan. Ajatusta pidettiin hyvänä ja Satakunnan Ammattikorkeakoulu aloitti tähän liittyvän  Satakunatliiton tukeman neljävuotisen hankkeen ”Ikäihmiset voimavarana”, jossa olin kokopäiväi sesti mukana. Rahoitusta tutkimusyksikköön emme kuitenkaan saaneet. Silloin päätimme lähteä  eteenpäin matalammalla profiililla perustamalla ikäihmisille satakunnan vanhustuki -yhdistyksen  vuonna 2003. Heti yhdistyksen perustamisen jälkeen tein Raha-automaattiyhdistykselle avustushakemuksen matalan kynnyksen toimintaa varten. Mielessäni oli visio, että vanhukset tarvitsevat palvelupisteen, josta  on helppo tulla kysymään palveluista ja keskustelemaan arkipäivän asioista ja jossa heitä aidosti
kuunnellaan ja autetaan. Kuntien palvelujärjestelmissä ei tuolloin vuonna 2004 ollut vielä tällaista  palvelua. Saimme rahoituksen kahteen ”Turvassa kotona” ja ”Kunnossa kotona” -projektiin. Rahoituksen turvin perustimme Poriin kuusi vuotta toimineen Ikäihmisten neuvolan. Palkkasimme kaksi sairaanhoitajaa neuvolaan. Aamupäivisin oli vastaanotto, iltapäivisin tehtiin kotikäyntejä.

Vastaanotolla tehtiin pieniä sairaanhoidollisia toimenpiteitä keskustelun ja neuvonnan lisäksi. Myös  ryhmätoiminta aloitettiin. Toimintaperiaatteemme oli, että vanhus voi tulla kysymään mitä tahansa  asiaa ja etsitään siihen yhdessä ratkaisua eikä neuvota johonkin toiseen paikaan. Neuvolan toiminta  saavutti nopeasti ikäihmisten suosion. Neuvolan rahoituksen päätyttyä v. 2011 Porin kaupunki pe-
rusti heti ikäihmisten neuvontapisteen ja viime vuonna myös seniorineuvolan toimintamallimme  mukaisesti. Tällainen ennaltaehkäisevä toiminta siirtää kunnan palveluiden tarvetta.
Yhteistyö kunnan työntekijöiden ja alan koulujen kanssa on ollut kiinteää. Opiskelijat ovat yhdistyksessä harjoittelujaksoilla ja ovat tehneet toimintaammme liittyen lukuisia opinnäytetöitä. Tällä hetkellä yhdistyksellämme on menossa STEAn rahoittama ”Yksinäisyydestä aitoon kohtaamiseen” -projekti, jossa olemme tavoittaneet jo nyt puolentoista vuoden aikana yli 200 ikäihmistä.
Tulevaisuuden suunntelmiimme kuuluu saada tämä toiminta pysyväksi, sillä yksinäisyydestä kärsiviä huonokuntoisia vanhuksia on yhä enemmän palvelujärjestelmämme muuttuessa.
Lisäksi ylisukupolvinen työ sekä digitasaation tunnetuksi tekeminen ikäihmisille ovat yhdistyksemme tulevaisuuden suunnitelmissa.
Olen kiitollinen, että olen saanut ja saan edelleenkin olla mukana tekemässä ja suunnittelemassa tätä  arvokasta vanhusten kotona selviytymistä tukevaa yhdistystyötä.